Vuonna 1990 julkaistu palkittu elokuva Kuolleiden runoilijoiden seura toi mukanaan tärkeitä pohdintoja ja opetuksia, niin tärkeitä, että siitä on tullut referenssi vielä nykyäänkin.

Uskomattomalla ja vallankumouksellisella tarinalla ja hyvin laaditulla juonella elokuva herätti aikanaan suuren yleisön huomion. Sukupolvia inspiroivan vaikutuksen lisäksi Kuolleiden runoilijoiden seura -elokuvaa on käytetty esimerkkinä elämänopetuksesta, jossa ihmisiä kehotetaan elämään hetkeä intensiivisesti ja tavoittelemaan unelmiensa toteuttamista. Elokuvan keskeinen pointti on kuitenkin opettaa ihmisiä ajattelemaan itse, tavalla, jokakritiikki.

Huolimatta alhaisesta 16 miljoonan dollarin budjetistaan elokuva tuotti maailmanlaajuisesti 235 miljoonaa dollaria, ja siitä tuli yksi tuon vuoden eniten tuottaneista elokuvista.

Klassikko kertoo kirjallisuuden ja runouden opettajasta John Keatingista, jota näyttelee vuonna 2014 menehtynyt uskomaton näyttelijä Robin Williams.

Kuolleiden runoilijoiden seuran tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1959 Welton Academyyn, joka on vain pojille tarkoitettu lukio, joka tunnettiin tuolloin Yhdysvaltojen arvostetuimpana lukiona. Se oli paitsi maineikas koulu myös tiukka vaatimustasoltaan, ja sinne osallistui eliittiä.

Kuolleiden runoilijoiden seura

Kuolleiden runoilijoiden seura on Peter Wesin ohjaama draama. Elokuva kertoo professorista, entisestä opiskelijasta, joka ottaa vastaan eläkkeelle jääneen kirjallisuuden professorin viran.

Opettaja John Keatingin epäsovinnaiset menetelmät eivät kuitenkaan miellyttäneet Welton Academyn vanhempia, opettajia ja johtoa, sillä koulu perustui neljään periaatteeseen, jotka olivat perinne, kunnia, kuri ja huippuosaaminen.

Toisin sanoen he arvostivat jäykkää ja konservatiivista koulutusta, joka muodosti tuohon aikaan suuria johtajia. Koska vanhemmilla oli suuri vaikutus lastensa ammatillisiin valintoihin, he noudattivat usein vanhempiensa toiveita.

Opiskelijat, jotka aluksi ovat yllättyneitä hänen menetelmistään, alkavat osallistua oppitunneille yhä enemmän ja enemmän, oppivat voittamaan vaikeutensa ja ajattelemaan itsenäisesti.

Opetuksessaan hän myös pyrki kannustamaan oppilaita tavoittelemaan unelmiaan ja tavoitteitaan sekä nauttimaan eletyistä hetkistä, toisin sanoen carpe diem, ja tätä sanomaa korostetaan vahvasti koko elokuvassa.

Merkittävät kohtaukset

Eräässä vaikuttavimmista kohtauksista opettaja pyytää heitä ensimmäisellä oppitunnilla repimään lehdet kirjasta väittäen, että ne eivät ole tärkeitä, vaan että he miettisivät vastauksen itse. o Tämä tietenkin yllätti kaikki oppilaat. Eiväthän kaikki muut opettajat tehneet niin.

Herra Keating, kuten oppilaat häntä kutsuivat, käytti oppituntejaan edistääkseen kriittistä ajattelua ja asioiden näkemistä eri näkökulmasta. Esimerkkinä tunnettu kohtaus, jossa opettaja nousee pöydälle ja kysyy oppilailta, miksi hän oli siellä. Hänen vastauksensa oli, että hän halusi nähdä tilanteen eri tavalla.

Elokuvan toinen silmiinpistävä seikka on se, miten opettaja suhtautuu kuhunkin oppilaaseen, selvittää hänen rajoituksensa ja auttaa häntä voittamaan ne, mutta kohtelee häntä aina sivistyneesti ja kunnioittavasti.

Nimen alkuperä

Elokuvassa oppilaat saavat selville, että entisen oppilaansa lisäksi Keating kuului myös ryhmään nimeltä Dead Poets Society. Kysyttäessä hän kertoi, että kyseessä oli lukukerho, jossa oppilaat lukivat runoja. Niinpä oppilaat päättivät tehdä samoin.

Runouden lisäksi oppilaat löysivät intohimonsa, kuten teatterin, musiikin ja taiteen. Innostavien lukuhetkien, ristiriitaisten löytöjen ja uusien valintojen seurausten kautta elokuva tuo esiin pohdintoja ja opetuksia, jotka tekivät siitä elokuvaklassikon.

Elokuvan lopussa professori Keating erotetaan koulusta, mutta poistuessaan huoneesta hänet yllättävät oppilaat, jotka kiipeävät häntä jäljitellen pulpeteilleen ja toistavat runonriviä, runon, jonka hän oli lainannut ensimmäisellä tunnillaan, Oh Captain, My Captain.

Tällä tavoin oppilaat ovat ilmaisseet arvostuksensa ja kiitollisuutensa kaikesta siitä, mitä heille on opetettu, joten liikuttuneena herra Keating katsoo jokaista ja sanoo kiitos.

Elokuva sai kiitosta sekä kriitikoilta, jotka hyväksyivät sen 84 prosenttisesti, että yleisöltä, joka hyväksyi sen 92 prosenttisesti.

Arvostelu elokuvasta Dead Poets Society

Elokuvakriitikoiden mukaan elokuva kritisoi koulutusjärjestelmää ja yhteiskunnan traditionalistisia arvoja, jotka ovat vastoin ihmisten yksilöllisyyttä.

Elokuvan keskeisenä teemana on siis sekä yhteiskunnan että vanhempien itsensä asettamat konservatiiviset ja perinteiset vaatimukset, jotka ovat ristiriidassa oppilaiden tarpeiden, unelmien, ideoiden ja toiveiden kanssa.

Tässä yhteydessä professori Keating käyttää klassisten ajattelijoiden ja kirjallisuuden runoilijoiden repliikkejä ja yrittää rohkaista opiskelijoitaan omiin ajatuksiin eikä kirjoista saatuihin valmiisiin vastauksiin. Tämä on kuitenkin vastoin yhteiskunnan määräämää järjestelmää.

Siksi Kuolleiden runoilijoiden seura on välttämätön elokuva pedagogiselle alalle. Keskeisellä teemalla on nimittäin kaikki tekemistä sen kanssa, mitä kasvattajat nykyään opettavat luokissaan. Toisin sanoen, ajatelkaa itse ja rakentakaa oma vastauksenne.

Robin Williamsin (John Keating) lisäksi Dead Poets Society -elokuvassa, jonka käsikirjoituksesta vastaa Tom Schulman, nähdään myös loistavia näyttelijöitä, kuten Ethan Hawke (Todd A. Anderson), Robert Sean Leonard (Neil Perry), Allelon Ruggiero (Stephen K.C. Meeks Jr.), Gale Hansen (Charlie Dalton), Josh Charles (Knox T Overstreet), Dylan Kussman (Richard S. Cameron), James Waterston (Gerard J. Pitts), Norman Lloyd(Nolan), muun muassa.

Dead Poets Society -palkinnot

Vuonna 1990 elokuva oli ehdolla elokuvapalkinnon Oscar parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen ja parhaan miespääosan (Robin Williams) sekä parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen kategoriassa.

Samana vuonna hänet nimitettiin ehdokkaana Golden Globe parhaan draamaelokuvan, parhaan ohjauksen, parhaan draamanäyttelijän (Robin Williams) ja parhaan käsikirjoituksen kategorioissa, kun taas vuonna 2004 BAFTA (UK) voitti parhaan elokuvan ja parhaan ääniraidan kategoriat.

Jo vuonna 1991, vuonna César-palkinto (Ranska), voitti parhaan ulkomaisen elokuvan palkinnon sekä monia muita elokuvamaailman merkittäviä palkintoja.

Kuolleiden runoilijoiden seuran kuriositeetit

1- John Keatingia tuskin esitti Robin Williams.

Professorin rooliin harkittiin muun muassa Liam Neesonia, Dustin Hoffmania ja Bill Murrayta, mutta heti ohjaaja Peter Weirin otettua ohjat käsiinsä hän valitsi Robin Williamsin, joka osoittautui lopulta täydelliseksi valinnaksi.

2- Dead Poets Societyn juoni

Jotta elokuva tulisi luontevasti esille, se kuvattiin kronologisessa järjestyksessä. Koska näin se paljastaisi koko juonen ajan oppilaiden ja opettajan välisten suhteiden kehittymisen sekä oppilaiden kunnioituksen ja ihailun.

Ohjaaja antoi näyttelijöille viitteeksi kirjoja, jotka kuvaavat 1950-luvun teini-ikäisten elämää.

Aluksi elokuvan piti päättyä professori Keatingin kuolemaan leukemiaan, mutta ohjaaja katsoi parhaaksi keskittää huomion opiskelijoihin.

3- Unen vuoksi

Näyttelijä Robin Williams suostui rooliin siksi, että hän haaveili lapsena herra Keatingin kaltaisesta opettajasta.

4- Suhteet

Jotta näyttelijät voisivat tutustua toisiinsa ja kehittää ystävyyttä ja kiintymyssuhdetta keskenään, ohjaaja päätti sijoittaa heidät kaikki samaan huoneeseen ja antaa Williamsille täydellisen luovan vapauden kuvausten aikana.

5- Elämänkokemukset

Kuolleiden runoilijoiden seuraan liittyvä tarina perustui sekä ohjaajan että käsikirjoittajan elämäntarinoihin. Molemmat nimittäin opiskelivat poikien valmistavissa kouluissa. Opettajan lisäksi oppilaat saivat inspiraationsa myös silloisilta kollegoiltaan.

6 - Lainaus, joka jäi historiaan

Mukaan American Film Institute , professori Keatingin koko elokuvan ajan lainaama lause "Carpe diem, tarttukaa päivään, lapset, tehkää elämästänne poikkeuksellista" äänestettiin 95. sijalle kaikkien aikojen sadan eniten lainatun elokuvalauseen joukossa.

Ilmaisun Carpe diem alkuperä on kuitenkin peräisin roomalaisen runoilijan ja filosofin Quintus Horatius Flaccuksen kirjasta. Jopa elokuvassa, Lähes täydellinen lapsenvahti 1993, Robin Williams lainaa samaa lausetta ja viittaa Kuolleiden runoilijoiden seuraan.

Joten, jos pidit postauksestamme, katso myös: 80-luvun elokuvat - Ominaisuudet, joiden avulla voit tutustua tuon ajan elokuviin.

Lähteet: Adoro Cinema, Guia do estudante, Andragogia, Stoodi, Rede Globo.

Kuvat: Suosikkisarjani, Jetss, Blog Flávio Chaves, Zint, Cinemateca, Contioutra, Guia do estudante, Youtube, Pinterest, Imagem vision, Best glitz